Anteeksianto on kaunis ele ja todellinen syvä anteeksianto on vapauttavimpia kokemuksia, mitä ihmisenä voimme kokea. Vapautamme itsemme kantamasta tuota asiaa enää.

Millä energialla tai tarkoitusperällä anteeksianto on tapahtunut on kaiken a ja o. Annan sinulle anteeksi on kolme todella voimakasta ja mullistavaa sanaa, jos ne on sanottu syvältä sydämestä. Puhtaimmassa muodossaan anteeksianto luo selkeyttä, tilaa ja vapauttaa valtavasti energiaa muuhun elämään, energiaa joka on saattanut olla vuosia tai jopa vuosikymmeniä sidottuna johonkin asiaan. Syvä anteeksianto on kuitenkaan harvoin mahdollista, etenkin jos kyseessä on ollut vaikea asia, jos sitä ei ole kohdattu ja käsitelty. Anteeksianto voi pahimmillaan olla erittäin tehokas tapa välttää kohtaamasta siihen asiaan tai ihmiseen liittyviä hyvinkin vaikeita tunteita. Luit oikein: antamalla näennäisesti anteeksi voit alitajuisesti suojella itseäsi todella kohtaamasta kipua joka asian kohtaaminen saattaisi aiheuttaa. Mutta kun asiaa ei todella kohdata ja käsitellä, se jää kuitenkin meihin, tyhjät anteeksiannon sanat eivät ole todellista anteeksiantoa.

Todellinen anteeksianto tarkoittaa, että olemme kohdanneet asian, olemme uskaltaneet tuntea siihen liittyneet vaikeatkin tunteet, jotka meissä nousee, sekä ennen kaikkea ymmärtäneet ja sisäistäneet tämän kokemuksen mukanaan tuomat opit ja ottaneet myös mahdollisen vastuun omasta osuudestamme tapahtuneeseen. Kaikki vaikeatkin kokemukset elämässä ovat meille mahdollisuus oppia ja kehittyä ihmisenä. Näiden oppien sisäistäminen ja sen myötä tapahtunut henkinen kehitys tai muutos meissä tarkoittaa myös sitä, että meidän ei tarvitse vetää puoleemme vastaavaa kokemusta.

Antamalla syvästi anteeksi toiselle vapautamme samalla itse itsemme tästä asiasta tai voisi sanoa, että ennen kaikkea vapautamme itsemme. Vapautamme itsemme kantamasta asiaan liittyviä tunteita ja muistoja, taakkaa jota mahdollisesti meidän ei olisi koskaan pitänyt edes joutua kantamaan. Anteeksianto ei välttämättä tarkoita, että hyväksyisimme teon tai tapahtuneen, joka anteeksiantoa vaatii tai etenkään, että sallisimme sen tapahtuvan uudelleen. On mahdollista, että syvän anteeksiannon myötä voimme hyväksyä tapahtuneen täysin, mutta tämäkään ei tarkoita, että sallisimme jonkun vaikean kokemuksen tapahtuvan uudelleen.

”Tragedy is a tool for the living to gain wisdom, not a guide by which to live.”
-Paulo Coelho

Se taas, että emme millään voi antaa anteeksi, on merkki siitä, että ego pitää kiinni tarinasta ja esittää uhria. Se, että emme koe voivamme antaa anteeksi on myös merkki siitä, että emme ole uskaltaneet, halunneet tai osanneet syvästi käsitellä tuota asiaa tai henkilöä menneisyydestämme.

Annatko sinä aina heti anteeksi? Tuntuuko, että nielaiset vain vaikeat tunteet ja sanot anteeksiannon sanat? Miksi? Tuntuuko, että niin pitää tehdä tai että se on sinun velvollisuutesi? Pelkäätkö sitä, miten se, ettet anna suorilta anteeksi vaikuttaisi suhteeseesi tuohon toiseen ihmiseen? Harhautatko itsesi uskomaan, että anteeksiannon sanat ylläpitävät rauhaa ympärilläsi, vaikka sisälläsi kiehuu? Se kiehunta syö sinua elävältä.

Vai onko sinun vaikea antaa juuri koskaan anteeksi? Pidät verissä päin kiinni syvästi loukkaantuneena tarinasta joka on joskus tapahtunut? Miksi? Tämä kertoo sen, että et ole halukas oikeasti kohtaamaan tuota asiaa ja ottamaan vastuuta omasta osuudestasi, eli vastuuta itsessäsi nousseista asioista. Tämä on kutsusi uskaltaa vihdoin kohdata ja käsitellä. Se, että kannat kaunaa tai vaikka vihaa mukanasi, satuttaa eniten vain ja ainoastaan sinua. Kohtaamattomilla varjoillamme ja asioilla, joita kannamme sisällämme antamatta anteeksi on taipumus vaikuttaa ihmissuhteisiisi, ympäristöösi, ja niiden on tapana läikkyä epäterveellä tavalla ulos meistä käytöksenä, sanoina, tekoina.

Tee tänään päätös päästää irti ja antaa koko sydämestäsi anteeksi mitä ikinä sinun tulee antaa anteeksi ja vapauttaa itsesi.

Halein, Elina

Blogi julkaistu ensikertaa vuonna 2018